Siivousta siivousta

Tuntuu, että tuo Joulu se tulee nopeampaan, kuin on odottanutkaan. Tai siis mä en pysy mukana ja joulusiivouskin takkuilee. Syypäänä osittain tähän on eteisessämme oleva uusi kaappi, jota mieheni ei ole vielä saanut kasatuksi ja sen osat ovat siis levällään pitkin lattiaa. Hyvä että mahtuu ohi kulkemaan.. No ehkäpä huomenna asiassa tapahtuu jotain etenemistä, kun hänellä on vapaapäivä.

Niin ja toinen murheenkryyni on uusi keittiön pöytämme, joka on tuottanut paljon harmaita hiuksia ja päänvaivaa. Ostimme siis tossa parisen viikkoa sitten Sotkasta uuden korkeakiiltoisen ruokapöydän. Muuten kaikki menikin oikein sujuvasti, mutta kun saimme paketin kotiin asti ja sen avatuksi, niin sain huomata kokoamisvaiheessa, että jalat eivät kiinnittyneet ollenkaan paikalleen. No, erinäisten sohlaamisten ja muutaman kerran liikkeessä edes takaisin matkustelun jälkeen oikeat jalat löytyivät ja saimme ne kiinni. Ja vain huomataksemme, että pöytälevy on keskeltä noin sentin notkollaan! No...siitä sitten taas palautetta Sotkaan ja muutaman valokuvallisen sähköpostittelun jälkeen meille pitäisi olla tulossa ensi viikon keskiviikkona sitten uusi pöytä! Voin vaan sanoa, etten kyllä Sotkasta ihan heti ole ostamassa yhtikäs mitään. Mutta..oma vika. Olis pitänyt uskoa jo aikoja sitten, kun siskollani kyseisestä firmasta on samanlaisia kokemuksia, mutta ei, piti kokeilla itsekin. No...halvalla saa halpaa ja näköjään sekundaa. Toivotaan nyt, että uusi pöytä ees kestää. On se ainakin kiva ja paljon isompi kuin vanha. Kelpaa sitten jouluna meidän kaikkien 12 hengen sen vieressä nautiskella :)

Otsikkoon liittyen kuitenkin vielä sen verran, että sain sentään jotain tänään tehdyksi. Nimittäin siivottua saunan joulukuntoon. Jopas olikin hommaa. Meillä kun sattuu olemaan vanhanaikainen puusauna, jossa pesutilat on samassa tilassa ja sitä nokea nyt vaan kertyy melkoisesti joka paikkaan. Yhteen osuuteen mun keinot ja niksit eivät tuoneet tulosta, nimittäin valkoiset ikkunankarmit eivät todellakaan ole valkoiset. Ja mikään tökötti ei tunnu niihin tehoavan. Että jos tätä joku sattuu lukemaan ja jollain on jotain vinkkiä annettavaksi, niin kiitos, otan mielelläni vastaan. Siis että miten noen saa puhdistettua puisista ikkunakarmeista?

Ja vielä viimeisenä pieni esimerkki siitä, miten tavallisista tuikuista saa aivan ihania sisustuselementtejä ja kauniita silmille. Luin erinäisistä blogeista washi-teipistä ja aikani sitä metsästettyäni, löysinkin. Mutta piti vaan lähteä Tampereelle asti. No, Claes Ohlssonilta sitten löytyi, oikeinkin ihanaa sellaista, kolmen teipin setissä jopa. Tässä lopputulos.

Mutakakkua

Tuli kaamea kaamosmasennus..tai joku vastaava. Siksipä päätin piristyksekseni tehdä mutakakun. Tässä ohje, joka on Valion sivuilta. Alunperin piti tekemäni vadelmasuklaa-brownieita, mutta sivuja ja ohjeita selaillessani mieli muuttui. Ja eikun kauppaan, koska taloussuklaata ei ollut, muut aineet kaapista löytyivätkin.

150  g	voita
1 1/2  dl	sokeria
3	munaa
3 1/2  dl	vehnäjauhoja
1/2  tl	leivinjauhetta
2  rkl	kaakaojauhetta
150  g	taloussuklaata

Aloita kakun valmistaminen vaahdottamalla pehmeä voi ja sokeri. Sen jälkeen lisää munat joukkoon yksitellen. Lisää joukkoon keskenään sekoitetut kuivat aineet siivilän läpi. Sulata paloiteltu suklaa vesihauteessa ja vahdi ettei pääse palamaan. Lisää suklaasula kakkutaikinan joukkoon.
Leikkaa irtopohjavuokaa suurempi pala leivinpaperia ja laita se vuuan pohjalle. Kumoa taikina paperille ja laita uuniin. Paista 200 asteessa noin 20 minuuttia niin, että kakku on reunoilta kypsä, mutta keskeltä sen kuuluu olla  pehmeän suklainen. Anna kakun jäähtyä hetki. Ota sitten pois vuuasta ja irroita paperi. Laita kakku tarjoilualustalle.

Jostain kumman syystä kuva ei suostunut latautumaan tuohon tarviketekstin viereen, niin se on nyt sitten tässä lopussa. Pääasia, että kakusta tuli maistuvaa :)

.

Virkkausta

Mä olen omaksi ihmetyksekseni innostunut virkkaamaan. Tiedä sitten, miksi se on niin kivaa. Koulussa käsityötunneilla suurin piirtein ainoa juttu, josta en pitänyt, oli virkkaus. Yksi syy miksi se on mukavaa on varmaankin se, että se on rentouttavaa ja työn tuloksen näkee nopeasti.

Jämäkuteesta tehdyt pikkukorit

Tähän mennessä olen saanut aikaiseksi perinteisestä matonkuteesta virkatun wc:n maton ja jämäkuteesta pari koria, jotka vois laittaa wc:hen myös, jos siellä olisi tilaa.

Isoäidin neliöitä retrosti. :)

Ja nyt toi uusin projektini on isoäidin neliöistä virkattu peitto. Torkkupeitoksi ajattelin, mutta saattaa kyllä olla, että se jää minikokoiseksi, pienelle ihmiselle tarkoitetuksi. Aikuiskokoiseen peittoon tarvitaan yhteensä 40 neliötä ja nyt olen tehnyt tähän mennessä 14. Noitahan kyllä tekee telkkaria katsoessa huomaamattaan, mutta se, että niitä pitäisi tehdä vielä kolme kertaa tuon verran, niin ei välttämättä tule valmista. Ja sit vielä toinen juttu on se lankojen päätteleminen. Jokaiseen neliöön kun tulee neljää eri väriä ja ne kaikki langat pitää päätellä, niin siinä on kieputtamista kerrakseen. Ja ennenkuin peitto on valmis, pitää irrallaan olevat neliöt tietenkin saattaa myös yhteen. Siinäkin on kyllä oma hommansa. Ohjeet isoäidin neliöön otin ihan Novitalta. Tässä isoäidinneliö -linkki ohjeeseen.

Kuva lainattu tekstissä olevasta Kreikka
- blogista ja sen kirjoittaja TiinaMarialta

Samalla kun olen noita virkkaillut, olen jäänyt kiinni matkablogiin. Tarkemmin kerrottuna Kreikka-aiheiseen saarihyppelyblogiin. Nostaa mukavasti matkakuumetta, mutta ennen ensi syksyä ei ole toiveissakaan, että olis valuuttaa tuollaiseen. Mutta saahan sitä haaveilla. Ja samalla on ainakin aikaa tehdä suunnitelmia, jos vaikka joskus sattuis onnistumaan tuollainen vastaavanlainen island hopping. Tässä vielä linkki kreikkaseikkailu blogiin.
Kannattaa katsastaa, jos saarihyppely kiinnostaa tai jos vaan haluaa ihailla mahtavasti kirjoitettua tekstiä ja ihania kuvia kauniista Kreikasta. Varoituksen sanana, että nälkä saattaa lukiessa myös tulla. Sen verran on ihania ruokia kuvailtuna sanoin ja kuvin. :)

Kynttilähullun koti

Syksyllä olen niin hurahtanut, nimittäin kynttilöihin. Muuten en syksystä juuri kyllä nauti, mutta kynttilöiden valossa, peiton alla ja teemuki kädessä, voi siitä jopa löytää jotain hyvääkin.

Ajattelin tähän laittaa muutamia kivoja kynttilöitä ja tuikkuja, joita kotoani tällä hetkelläkin on palamassa.
Nämä ovat tällähetkellä omat suosikkini. Kastehelmi -sarjan tuikkukipat, joista kivasti heijastuu noi "nypylät" esim. taustalla olevaan maljakkoon. Mulla on pari kastehelmen lautasta, joten noita käytän samalla kattauksessa, kun nekin ovat pöydässä. Lisäksi ne sopivat mielestäni kivasti myös Pentikin vanilija-sarjan kanssa käytettäviksi.

Tarjotin on viimeisimpiä hankintojani. Olen jotenkin nyt syksyllä tykästynyt entistä enemmän lilaan väriin ja tämähän sopi miellyttämään silmääni oikeinkin hyvin. Ulkopuolelta se on musta, joka nyt on ainainen suosikkini. Tarjottimella on hyvä pitää kynttilöitä, ne saavat olla siinä rauhassa ja luovat kivan kokoelman. Sisällä mattalasinen kivi-tuikku ja pari sinistä "lätäkköä" sekä ihan perus pöytäkynttilä omalla lasisella alustallaan. Noi lätäköt on kyllä valitettavasti siniset, kun on jäänteitä siniseltä kaudeltani, joka kyllä päättyi jo 10 vuotta sitten :)



Tämä on sitten taas PartyLiten votiiveille tarkoitettu somiste. Ihana siksi, että tuonne purkin alaosaan voi laittaa mitä koristeita kulloinkin haluaa. Jouluksi, pääsiäiseksi, syksyksi, ihan minä juhlina haluaa sitä käyttääkin osana koristelua. Mulla siellä on nyt kesän aikana ollut pullon korkkeja, jotka ovat minusta jotenkin viehättäviä. Ja koska nykyviineissä valitettavan usein käytetään kumisia korkkeja,niin noita tulee aina vaan harvemmin, joka on sääli. Siksi pitääkin aina sellaisen nähdessään ottaa se talteen.
Partyliten tuotteet ovat kyllä niin sika kalliita, että niitä ei kovin usein viitsi itselleen hankkia. Toki olen sen verran valkolumimarja- tuoksun lumoissa, että aina pitää niitä kutsuilta ostaa vähintään. Ja joskus sitten sorrun ostamaan jotain muutakin. Tämän nyt ainakin olen hankkinut ja siihen tyytyväinen ollut. Haluisin toisenkin tällaisen, hiukan isomman, mutta eipä taida enää olla valikoimissa ihan samaa tuotetta. Joku vähän vastaava kylläkin, mutta metallireunuksella ja se ei oo enää niin puhtaan kaunis.



Oikealla kuvassa viimeisin hankintani, kun tykästyin tähän harmaaseen kynttilään Sokoksella. Valo kuultaa kivasti tekstin läpi. Normaalisti en ole kovin innostunut tekstillä varustetuista tavaroista, mutta tämä oli kaunis ja halusin se keittiön pöydälle. Jota valitettavan harvoin käytetään, silloin kylläkin, kun joku tulee kyläilemään ja siihenhän tuo teksti aika mainiosti juuri sopiikin.

Tässä helppo tapa käyttää astioita hyväksi tuikkujen polttamiseen. Nämä ovat oikeasti siis snapsilasit, jotka sain ystävältäni Lauralta Irlannista. Ihanat lasit, mutta koska niitä on vain neljä ja se määrä useimmiten ei riitä, niin olen keksinyt niille uuden käytön keittiön pöydällä kattauksen yhteydessä. Kivat, kun eivät ole vaaralliset, kun uppoavat sopivan syvälle lasiin. Kuin tehdyt tuikuille, kun ovat kuitenkin hiukan pöytäpinnan tasoa ylempänä, niin valokin loistaa korkeammalta :)

Uusia juttuja elämässä

Vähän on ollut hiljaista viime aikoina kirjoittelun suhteen. Siis tänne ainakin..muuten olen kyllä kirjoittanut. Olen taas päässyt ns.oikean ammattini pariin ainakin osittain, kun toimin paikallisessa sanomalehdessä  avustajana. Muutenkin elämä on suhteellisen mukavaa tällä hetkellä. Eilen käytiin työpaikan kanssa katsomassa Queenin musikaali Show must go on Tampereella. Tänään hain postista uuden puhelimeni, joka on Lumia 800. Vielä en oikein osaa käyttää sitä, mutta kait se siitä kun siihen tottuu. Mutta nyt sitä sitten meikäkin pääsee surffailemaan ihan joka paikassa. Toisaalta se kait on hyvä juttu, mutta toisaalta sitten taas...ei aina tarttis olla tavoitettavissa tai internetyhteyden päässä. No, sujuu sit noi työt ainakin hiukan helpommin, ku pääsee lukemaan sähköpostit puhelimen välityksellä. Joo, siis ennen mulla oli Sampparin vanha p¤#%a, mutta nyt sit tosiaan Nokia. Nii ja joo, en ees halunnu IPhonea, ku kaikilla on se. Ja mä oon sitäpaitsi allerginen omenoille :) HAHA!


Nii, ja onhan tässä kaikenlaista ihanaa muutenkin tapahtunut. Nyt sen kait voi sanoa jo ääneenkin, mutta me ollaan menossa murun kaa naimisiin,jeeeeeeeeeii! Ens kesänä. Suunnittelu on vielä aika alkuvaiheessa, mut isommat jutut on melkeinpä jo varattuna. Mitä nyt bändi puuttuu, ja valokuvaaja vielä varmistamatta. Eli jos jollain on jotain ehdotuksia sopivasta bändistä, niin voipi laittaa tietoa tännepäin. Alle tonnilla mielellään, parempi jos paljonkin alle, tietysti :) Nii ja sais soitella sekä humppaa että rennompaa tanssimusaa, nii et kaikki viihtyy. Mut joo, tällasta tänne. Aika sekavat olotilat sinänsä tästä aiheesta. Ei oikein osaa tietää, mistä kohtaa sitä alottas tekemisen ja suunnittelun ja kaikki. Mut kait se siitä, toki aikaakin onneks vielä on! :)

Mehu Maijassa :)

Innostuin tänään keräämään kotipihan satoa talteen. Omenoista, joita tuli pari ämpärillistä teen mehua, johon lisään hiukan äidiltä saatuja puolukoita väriä ja makua tuomaan. On kyllä äärimmäisen kätevää, kun ostin tuon mehumaijan, niin voi sillä ihan omalla liedellä tehdä mehut talven varalle.

Omppumehu on oma suosikkini ja sitä on nyt jo muutama pullo tullut tehtyäkin. Lisäksi olen tehnyt mustaviinimarjamehua. Se taisikin olla viimeinen kerta, kun niistä puskista mehut irtoaa. Alkavat olla niin vanhoja pensaita, että neljästä puskasta sain noin 8 litraa marjoja, joten ei juurikaan paljon. Joko korvataan ne puskat ensi vuonna uusilla tai sitten laitetaan pelkkää karviaista, jolla jo yksi niistä on korvattu.


Lisäksi sain vielä kasvimaalta korjattua talteen lisää persiljaa ja ruohosipulia sekä ensimmäisen ja hyvin vaivaisen sadon rosmariinia. No sai tuolla rosmariinilla tämän päiväisen pastan maustettua, mutta ensi vuonna joko esikasvatan taimet tai sitten ostan valmiiksi esikasvatetut kaupasta. Tässä vaiheessa jos satoa tulee ensimmäisen kerran, niin oli pakko kerätä ne talteen, koska pelkään että halla vie nekin vähät. No, sainpahan sen verran, että siitä saa vielä toiseen ruokaan mausteet. Säästö se on kait pienikin säästö...mutta ei taida maksaa vaivaa kyllä, ainakaan tänä vuonna.

Jalkapalloa Palermossa

Ericestä parit linnat

Käytiin tuossa elokuun lopulla poikkeamassa Sisiliassa. Tarkemmin sanottuna Trapanissa. Tai se oli päämajamme, mutta kiertelimme lähellä olevia kaupunkeja myös. Poikkesimme päivämatkoilla Ericessä, San Vito lo Capossa, Favignanan saarella sekä Palermossa, jossa olimme katsastamassa Serie A:n avausottelun Palermo-Napoli. Tässä juttua pelistä. Muista kohteista myöhemmin..

Jalkapalloelämys oli huikea myös minulle, mieheni taisi olla hiukan enemmän vielä innoissaan. Mahtava tunnelma, noi italialaiset osaa eläytyä peliin ehkä hiukan eri tavalla kun jäyhät suomalaiset. Tunnetta ei puuttunut muuta, kun ehkä hiukan lopusta, koska kotijoukkue hävisi 0-3. Kannatti kyllä käydä. Liputkaan eivät olleet kalliit, 44€/naama. Emme uskaltaneet jättää lippujen hankintaa aivan viime tippaan, joten tilasimme ne etukäteen netistä. Paikanpäältä olisimme saaneet toki liput paaaljon halvemmalla, mutta emme ottaneet riskiä. Stadion ei ollut täynnä joten lippuja olisi siis saanut ovelta. Parempi kuitenkin noin. Maksoimme joo muutaman euron enemmän, mutta säästyimme melkoiselta stressiltä kuitenkin.

Olihan sitä Edinson Cavaniakin pakko kuvata

Hotellimme porttieeri kehotti meitä menemään ajoissa stadikalle. Peli alkoi 20.45, meidän piti hakea liput etukäteen stadionin läheltä ja kerrottuamme tämän sedälle, hän kehotti meitä olemaan paikalla ennen kuutta. Hänen sanojensa mukaan: "They shut the streets at six a clock and after that it´s crazy". Noo...ei se nyt niin hullua ollut. Paikallisia ei tosiaan ollut paikalla vielä siihen aikaan juurikaan, ja mekin päätimme kuluttaa muutaman hetken läheisessä pubissa. Seiskan aikaan ajattelimme alkaa valua kohti stadionia ja hetken touhua ulkopuolella katseltuamme päätimme mennä stadikan porteista sisään. No, se oli tavallaan virhe. Stadion oli todella riisuttu malli..siis palveluiltaan. Niitä ei käytännössä juuri ollut. WC:t olivat katsomon sisäosassa työmaaparakissa, eikä tietty paperia ollenkaan. Ruokaa ei myyty, löysimme kyllä yhden pienen kioskin, josta sai sipsiä, jätskiä, suklaata ja juomaa, mutta ei olutta. Tätä kun ei tiedetty, meinasi illan aikana tulla hiukan nälkä. Paikalliset olivat tarjonnan vähyydestä paljon tietoisempia ja katselimme, kun he tulivat katsomoon toastiensa ja mäkkäripussiensa kanssa. No, ensi kerralla tiedämme. Aika ei kuitenkaan käynyt kovin pitkäksi, vaikka olimmekin pari tuntia ennen pelin alkua paikalla. Katselimme ja ihmettelimme paikallisia, kun he tallustelivat ah, niin miehekkäissä Palermon joukkueen vaaleanpunaisissa kannatuspaidoissaan ympäri stadikkaa ja virittelivät kannatuslakanoitaan seinille.

Katsomossa pamahteli kivasti

Stadion oli jaettu osiin, sivukatsomot, ja päädyt erikseen. Nämä osiot oli tosiaan sitten niin rajatut, että kun olimme eteläpäädyssä, vastapäätä fanikatsomoa, niin sieltä alueelta ei päässyt muualle. Emme siis voineet vaeltaa läpi katsomoiden stadionin uumenissa, vaan olimme vähän kuin karsinassa omassa katsomo-osassamme. En tiedä, onko tämä normaalia isoilla stadioneilla, mutta tuolla oli noin. Tosin stadionille mahtui noin 35 000 kannattajaa, eli ei nyt mikään jättisuuri stadikka kuitenkaan.

Itse peli oli kivaa katseltavaa, paikat oli tosiaan päädyssä ja sen toisessa sektorissa kentältä katsoen, eli ihan hyvällä etäisyydellä. Näki pelin yllättävänkin hyvin. Koska tavallaan kannatimme vastustajaa, eli Napolia, niin emme kauheasti kuitenkaan uskaltaneet hurrata vastustajan tekemille maaleille. Vaikka suhteellisen rauhallisia meidän ympärillä olevat fanit olivatkin. Ja Tomin kehotuksesta olimme pukeutuneet neutraalisti valkoiseen :) Kiitos huolenpidostasi! Pari kertaa meinasin saada sydämentykytyksiä katsomon alaosassa räjähtävistä "pommeista". Kaikuivat aika mukavasti korvissa. Ensimmäinen ainakin, kun sitä ei osannut yhtään odottaa.


Kaiken kaikkiaan kokemus oli kokemisen arvoinen. Maailmantähtiäkin kentällä, Cavani ja Hamsik nyt voitaneen luokitella niihin. Hiukan jäi vielä tavallaan pettymys mieleen, koska jotenkin sitä odotti hiukan enemmän. Tiedä sitten vaikuttiko joukkueiden tasoero niin paljon, mutta kotijoukkue ei oikein päässyt Napolin kyytiin ja siksi ehkä yleisökään ei ollut niin fanaattista kun odotin. Lauluja toki lauloivat, mutta lähinnä toisen päädyn fanikatsomo, joten mitenkään infernaalinen huutomyrsky ei soinut korvissa missään vaiheessa. Jääpä sitten vielä koettavaa, josko seuraavalla kerralla pääsis sitten jo Milanoon katselemaan Interin peliä, no ok, käy Barcelonakin Espanjassa tai Manu Englannissa.

Omenapaistos uunista ulos

Jo kolmatta päivää kipeänä, niin oli pakko saada käsille jotain tekemistä. Makeanhimokin iski, niin päätin sitten tehdä omenapiirakan. Pihassa on kolme omenapuuta, joiden satoa voi käyttää ja loput ainekset löytyivät kaapeista, niin ei tarvinnut kauppaankaan lähteä. En toki olis jaksanutkaan. Ohje on ruokala.fi sivuilta nimellä omenapaistos. Hiukan oli vaativampi ja aikaavievämpi ohje kun ihan normaali piirakka, mutta kannatti nähdä vaivaa. Toi marenki tossa päällä tekee piirakasta taivaallisen :) NAM!

Kuvan lisäämisen kokeilua

Halusinpa tässä heti alkuun katsastaa, että mitenkä nää kuvat tänne tupsahtavat. Tää kuva on meidän keittiöstä, tarkemmin sanottuna teksti seinältä, joka kokonaisuudessaan kuuluu: buon vino, buon cibo, buoni amici. Tämä kiteyttääkin aika hyvin asennetta elämään, hyvää viiniä, hyvää ruokaa ja hyviä ystäviä. Näillä pääsee pitkälle :)

Blogin aloitus

Ihan en ole nyt varma, mitä olen tekemässä. Kauan olen miettinyt blogin aloittamista, mutta onko minulla tarpeeksi asiaa, sen taitaa aika kait näyttää.
Minua kiinnostaa monikin asia, mutta epäilen, että pääasiassa tekstini tulevat käsittelemään puutarhaa, ruuanlaittoa, matkailua, penkkiurheilua. Luultavasti ja ennenkaikkea postaukset tulevat kuitenkin seuraavan vuoden aikana keskittymään häihini. En kuitenkaan halua tehdä tästä pelkkää hääblogia, koska sitten aihe olisi ehkä liian rajattu. Ja tietäen minun pomppivat ajatukseni ja sekaisen pääni, en osaisi pidättäytyä vain yhdessä aiheessa. Toivottavasti saan tänne aikaiseksi joitakin kiinnostavia aiheita, mutta taidanpa näin aluksi kuitenkin keskittyä vaan kirjoittamaan kirjoittamisen ilosta ja pitämään tätä jonkinlaisena ajatusten temmellyskenttänä, jonne voin koota kiinnostavia juttuja elämästäni.